Jo kolme tuntia hän oli maannut kylmässä, kuraisessa ojassa odotellen. Hän odotti Pappaansa joka oli luvannut tulla soittamaan jäähyväiset. Lopulta hän otti esille Papan kanssa tekemänsä pajupillin ja lurautti ilmoille kuulaan sävelen, hetken päästä toinen pilli liittyi mukaan. Hän hiljeni kuuntelemaan. Kirkkaat huiluäänet kuuluivat hetken ja viimenen nuotti jäi leijumaan sumuiseen aamuyöhön. Hän kuunteli hiljaisuutta kyynelten vieriessä poskilla ja kuiskasi:
-Hyvästi…
Pieni mies hetekalla
kääpiö
jollen paremmin tietäisi
kaipaan…
Filed under: Vanhoja kirjoituksia
