Posted on marraskuu 29, 2007 by johannesknektman
Kiiluvat silmät hikeä valuen
tulimme alas ullakkokamarista
hengellisen pahoinpitelyn pitkälle tielle
eriarvoisuuden vetoketju tiukasti ylös asti vedettynä.
Pojat riuhtovat päätä vastarannalle saakka
piippupalvi vetistää poskenkätkemiä silmiä
unohtuu sammakonkudun vuoksi
Pikkumusta tyttö asuu rikkaita viranhaltijoita
kasvattaa kaunista ajatusta,
johdattaakseen mystisyyden ääreitä.
Kosteiden hiustensa avunpyyntöä
vimmatummin soi epämääräisempi värinä;
tunne joka saa alkunsa vertailusta.
Mikään ei maistu sulavoilta.
Nälkäinen elää ilkeissä vapauksissa.
Runotorstain haaste on tällä kertaa tenkkapoo.
Filed under: runot | 11 Kommenttia »
Posted on marraskuu 15, 2007 by johannesknektman
Hedelmällinen sisämeri, aistien tulinen materiaali
kantaa kieppuvan auringon hurmetta
sarviaan väristelevä nuorukainen tytön esityksen
kiehuvassa kuukonessa
Kylmät väreet muistona kapakasta jossa viihdyin;
nukkavierut kaakeliseinät, johdon varassa roikkuva tuuletin,
kuihtuneiden mustikanvarpujen katveessa likainen valokaulus.
Selkärangan askeettinen huivi kiertyy
yli kaipauksen meren avoimen puhelimen
varpunen hyppelee juoksunsa kuihtuneiden kukkien selän takana,
taulujen haaleat jäljet seinillä peruuttamattomia valheita
märkä valo tulvii pitkin asuntoa valuu ranteille
tarvitsen teitä rakastamaan itseäni.
Runotorstain [...]
Filed under: runot | 9 Kommenttia »
