Lilith

Posted on joulukuu 23, 2007 by johannesknektman

 

Kosteiden hiustensa avunpyyntöä
vimmatummin soi epämääräisempi värinä
mielenmuodonmuutoksista.
Rituaalin toinen osa, vanha minä,
raukeana lojui kivisillä kaiteilla
kasvatti kaunista ajatusta,
johdattaakseen mystisyyden ääreitä
 

puhui istuma-asennossa
ihmiset arastelivat ruumiin rakennetta,
ja sinut riuska mieli on tuonut sieraimiin.
Hymen
saarimuotoon palaminen
halusta huveissasi he yhtyvät
suloisimpiin kiharoihisi.

Filed under: runot | Jätä kommentti »

Anna minun…

Posted on joulukuu 6, 2007 by johannesknektman

I
unien tiukujen helinä
mekanismi sielun kielelle
hiuksenhienot mekot tekosiveys
kasvoillaan sätkän sydän
kelluu pullonsa unessa
II
paperipyyhkeiden kumealla kuutamolla
vesi jääastiassa
palaa tytön kilisevään hymyyn
viita on geeniemme peilipinta
suomut alkoivat
avautua vasta
juhlahumun pistäessä kylkiluita
III
anna
minun
sotia
älä
ymmärrä minua
anna
minun…
sillä sinä
olet.

Filed under: runot | 7 Kommenttia »