Runsaat ovat lausekorolliset tavut
runsaat ovat metriset mitat, trokeet,
itämailta tulleet sadut, kirkon legendat,
inhottavatkin jumalain muodot,
lyyriikkaan vivahtava eepos,
sukkelat leimahdukset,
alkavat sanat usein samoilla kerakkeilla
pyttipannu, puuro, perunamuussi, pitsa
nahkahousuisten pikkupoikien rokkikliseet,
koskenkorva, kitara, kyynillinen asenne;
yks’totisen heleä kieku
tuntemattomista aatteista,
oudoista ajatuksista, vanhoista kuin itse
kansakunta kallistuu täydellä tajunnalla
melankooliseen katsontatapaan.
Näin syntyy kaihoonsa menehtyvä Suomi.
Herää! Ei ole muuta kuin nousu jäljellä.
Tämä on tehty Cut-up tekniikan tyylisesti B.F. Godenhjelmin Runous ja runouden muodot (SKS 1914) kirjasta ja väliin lisäsin sanoja Image, Suosikki ja Aku Ankka lehdistä.
Filed under: kehittyvät työt, runot
Olen tässä miettinyt sitä minkälaisia runoja saisi aikaiseksi kun niitä tekisi täysin yhteisöllisesti. MIllaisia niistä runosita tulisi?
Löytyyköhän sellaista saittia jossa runoja tehdään monen ihmisen voimin?
Tuli nälkä.
Helinillä ja Sutisellahan oli se yhteisrunoblogi, mutta muita ei nyt tähän hätään tule mieleen.
Heh, nälkä, mikä ihana tekosyy (Niitä harvinaisia mainoslauseita joista pidän). Ulkomaanelävien kanssa keskusteltaessa kääntyy puhe ennemmin tai myöhemmin ruokaan, aivan kuin se olisi yksi tärkeimmistä kotimaata kartoittavista asioista. Ja kyllähän ruoassa näkyy kulttuuri, suomalainen perinneruoka on konstailematonta ja paljon energiaa sisältävää. Vähän kuin kansakin.
Löysin sen Helinin & Sutisen runodialogin äskettäin (Tai oikeammin luin Neyhickyriä vasta askettäin) ja samalla selailin tuota: Blast 2 – avoin runokollektiivi ja mieleeni tuli, että proosaa on netissä kirjoitettu kollektiivisesti.
Mutten ole kuullut että runoutta olisi tehty vastaavasti muuta kuin pariluisteluna. Ja ajattelin, että jonkun pitäisi kokeilla mitä tapahtuu jos jokainen kirjoittaja kirjoittaa jatkon edelliseen säkeeseen, siis ilman sääntöjä, jatko voisi olla yksi säe tai tuhat säettä.
Olisi mielenkiintoista nähdä mihin päädyttäisiin.
Lopuksi mämmiin hukkuminen.
Somehow i missed the point. Probably lost in translation
Anyway … nice blog to visit.
cheers, Impudently.
Impudently, sorry, I just noticed your comment. Maybe it’s incomprehensible to you ‘cos it’s a poem (Actually Cut-Up from B.F. Godenhjelm’s book) and poems are quite hard to translate.