Kuljen eloni sydänmaan taa, väsymykseni rajoille
uneton orava juoksee sananjalkojen reunustaman polun yli
puutarhatontun tyhjät silmät tuijottavat minua
suru tahrii hanhenselkäni, eikä mikään valu pois
elämäni ajan olen elänyt keskiviikkoa.
Kuljen eloni sydänmaan taa, väsymykseni rajoille
uneton orava juoksee sananjalkojen reunustaman polun yli
puutarhatontun tyhjät silmät tuijottavat minua
suru tahrii hanhenselkäni, eikä mikään valu pois
elämäni ajan olen elänyt keskiviikkoa.
Aina kun käyn tässä blogissasi, katson tuota otsikkoa. Elämäni ajan olen elänyt keskiviikkoa. Miten se onkin niin surullisen kaunis lause.
Silloin kun kirjoitin tuon lauseen minusta tuntui juuri siltä.